Aku Ankka tilaus ja tarjous

Nyt kannattaa olla nopea. Aku Ankka tarjous on varma piristysruiske syksyn harmauteen. Tilaamalla Aku Ankan saat lisäksi tilaajalahjan itsellesi. Suuren suosion saavuttanut koko Suomen sarjakuvalehti on takuuvarmaa lukemista koko perheelle.

aku ankkaAku Ankka tarjous vaihtelee lähes kuukausittain, joten kannattaa tarkistaa uusimmat tiedot tilaus sivulta. Lehtitilauksen mukana toimitetaan myös tilaajalahja, jonka voit valita kahdesta vaihtoehdosta. Tällä hetkellä valittavina ovat lisäakku vaikkapa tabletin lataamiseen ja Aku Ankka -aiheinen selkäreppu, josta on varmasti iloa perheen pienimmille koulutietään aloittaville lapsille.

Suomi on varsinaista akkarikansaa, sillä meillä kyseistä sarjakuvaa luetaan enemmän kuin missään muualla. Akkarin suosio on myös pitänyt pintansa vuosikymmenestä toiseen, vaikka potentiaalisia haastajia onkin mahtunut runsain mitoin matkan varrelle.

Eräs syy vankkumattomaan suosioon on varmasti Aku Ankan ajankohtainen ja oivaltava huumori, joka tekee lehdestä suositun myös vanhemman lukijakunnan piirissä. Aihealueet sivuavat monesti keskustelua herättäneitä aiheita ja päivän politiikkaa. Lisäksi useat tunnetut julkisuuden henkilöt ovat päätyneet Ankkalinnan tarinoihin suomalaisten piirtäjien kynästä.

Viehättävä täti

Ihmisenä täti oli kerrassaan viehättävä olento. Hän osasi kertoa verrattomia tarinoita haamuista, muulei­na kummittelevista papinmorsiamista, ihmissusista, vampyyreistä, lapsia ryöstävistä spitaalisista ja noidu­tuista kyttyräselistä. Monet monituiset kerrat kokoon­tuivat naapurit meille häntä kuuntelemaan, ja tarinoi­ta riitti, kunnes lapset alkoivat itkeä pelosta. Toisi­naan hän taas luki laulavalla äänellään Pyhän Cyprianuksen mustaakirjaa ja Evora-noitaa, joita hän suu­resti kunnioitti, niin että hän sidotti ne oikein kan­siin.

Täti polveutui espanjalaisista ja italialaisista eikä tietenkään ollut perillä macumba-menoista kuten alkuperäiskansat, mutta hän ansaitsi sieviä summia kasvattamalla mustia kanoja. Hän myi ne hyvästä hinnasta kaupun­ginosamme macumban harjoittajille, ja jollei niitä sat­tunut olemaan, hän kastoi valkoiset kanat tervasta tehtyyn mustaan väriaineeseen pitääkseen kiinni asiakaspiiristään. Toinen tädin suosima harrastus oli avioliittojen edesauttaminen. Hänellä oli Pyhään Antoniukseen hyvät välit. Hänen rukouksensa, juhan- nusajan taikansa ja munanvalkuaisella suoritetut noitakonstinsa tuottivat upeita tuloksia. Monen monta kertaa ilmaantui taloon impeytensä menettäneitä nei­tosia, mikä oli karnevaalien jälkeisenä keskiviikkona aivan tavanomaista. Valtaosa pääsi naimisiin ihan sil­lä keinolla, että täti neuvoi salaamaan vahingon. Jos onnellinen sulho ei itse ollut viettelijä, täti antoi tytöil­le hääpäivänä pienen kananverta sisältävän pullon, joka piti kaataa morsiusvuoteessa lakanalle. Tytöt oli­vat ikikiitollisia ja kävivät meillä jatkuvasti eivätkä myöskään koskaan unohtaneet tuoda minulle pikku­leipiä, koska he pelkäsivät, että minä saattaisin poika­joukossa kavaltaa salaisuuden. Pelko oli turha, sillä vannon Jumalan nimeen, että syyllistyin sellaiseen viattomaan kujeeseen ainoastaan kolme kertaa.

Vaikka Antonieta-täti ei ollut erityisen ahkera sii­voamaan taloaan, joka haisi kanoille ja niiden ulos­teille, ja vaikka hän ei reumatisminsa tähden pitänyt pyykinpesusta, hän oli erinomainen kokki. Meillä oli aina vieraita popsimassa hänen makaroniruokiaan, lihamurekkeitaan, perunakokkareitaan ja täytettyjä munakoisojaan. Hän oli makujen suhteen vaativainen eikä koskaan torjunut viiniä eikä viinaryyppyä, joskin hänen mielijuomansa oli anislikööri. Minulle hän an­toi kiinaviiniä raakojen munien kera, jotka hän itse vatkasi rytmikkäin kädenliikkein. Jos jonakin päivänä jäin ilman Gambarota-litraani, naisparka suri sitä kuollakseen. Hän halusi että minusta tulisi vahva ja onnellinen. Myös sivistykseni alkeista saan kiittää tä­tiä: hänen almanakkansa herättivät minussa lukuha­lun ja kiinnostuksen tieteen salaisuuksiin sekä mui­naisten runoilijoiden säkeisiin. Kaksitoistavuotiaana tiesin jo kaiken kuumailmapalloista, langattomasta lennättimestä, fonografeista ja pianoloista. Tiesin myös, että nuoret runoilijat Casimiro de Abreu ja Alvares de Azevedo olivat kuolleet tuberkuloosiin, luul­tavasti itsesaastutuksen vuoksi.